Ote työhön -hankkeen seuranta- ja arviointitutkimuksen raportti

22.8.2019

Ote työhön -hankkeen seuranta- ja arviointitutkimuksen tavoitteena on tukea hankkeen päämäärän, eli hankkeeseen osallistuneiden maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksien parantumisen, toteutumista hankkeessa kehitettävän toimintamallin avulla. Seuranta- ja arviointitutkimuksessa Tampereen yliopiston tutkijat ovat mukana hankkeen eri vaiheissa keräämässä tietoa käyttäen menetelminä haastatteluja, kyselyjä ja havainnointia. Tätä tietoa hyödynnetään hankkeen kehittämisessä ja tuetaan siten hyvän ja tarkoituksenmukaisen toimintamallin rakentamista. Uusimmassa raportissa kuvataan hankkeessa lukuvuotena 2018—2019, eli syyslukukaudella 2018 ja kevätlukukaudella 2019 tehdyt keskeisimmät hankkeen toimenpiteet, eli työelämäohjaajien koulutukset, vertaisryhmien organisointi ja työnantajayhteistyö, arvioidaan näitä toimenpiteitä suhteessa hankkeen tavoitteisiin ja esitetään ehdotuksia hankkeen toimintojen kehittämiseksi.

Hankkeessa lukuvuonna 2018-2019 järjestetyissä vertaisryhmissä on ollut noin 90 osallistujaa. Näiden lisäksi keväällä 2018 pidettyyn pilottivertaisryhmään osallistui 8 osallistujaa. Hankkeeseen osallistuvien henkilöiden määräksi on hankesuunnitelman tekovaiheessa arvioitu yhteensä 100 henkeä vuoden 2019 loppuun mennessä, joten tämä tavoite tulee täyttymään. Hankkeen aikana on saatu tieto vain muutamien vertaisryhmiin osallistujien pääsystä työharjoitteluun, joten hankkeen työllistymiseen liittyviä tavoitteita ei ole vielä täytetty. Syksyllä 2019 tulisikin erityisesti panostaa työnantajakontaktien syntymiseen. Kuluneen lukuvuoden 2018–2019 aikana on järjestetty monenlaisia ryhmiä, jotka ovat olleet erilaisia sekä osallistujien profiilien, kokoontumiskertojen lukumäärän ja sisältöjen, että ohjaajien näkökulmasta. Haasteena vertaisryhmissä on ollut työelämäohjaajien ja osallistujien välisen vastavuoroisuuden puuttuminen sekä osallistujien sitoutumattomuus, jonka yhtenä syynä voi olla se, että työllistyminen ei kuitenkaan lopulta ole kaikkien osallistujien intresseissä. Tällä asialle hanke ei voi tehdä paljoakaan, mutta monia muita asioita, kuten ryhmäyttämistä tai vastavuoroisuuden lisäämistä, voidaan kehittää eteenpäin.
 
Työelämäohjaajien koulutusten onnistumisessa olennaista on ollut suomea äidinkielenään puhuvien kouluttajien asettuminen samalle tasolle työelämäohjaajien kanssa: dialogisuus, vastavuoroisuus ja jaettu asiantuntijuus. Samat asiat, jotka voimaannuttavat työelämäohjaajakoulutuksessa, vievät kuitenkin työelämäohjaajia etäälle osallistujista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi oman asiantuntijuuden kasvu, auttajan rooli, kokemusasiantuntijan rooli, oma pystyvyyden näkyväksi tekeminen, sekä itseohjautuvuuden, aktiivisuuden ja motivaation painottaminen. Koulutuksessa tulisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten koulutuskokemukset ovat siirrettävissä vertaisryhmään. Opettamisen ohjausmenetelmiä eli opettajan ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta koskevia periaatteita tulisi tehdä näkyväksi samanaikaisesti opetuksen kanssa. Vaikka työelämäohjaajakoulutuksia ei enää syksyllä 2019 järjestetä, voisi tämä olla hyvä aihe käsiteltäväksi työelämäohjaajien purkutilaisuuksissa tai syksyllä järjestettävässä yhteistapaamisessa.
 
Suomea äidinkielenään puhuvien ja muita kieliä puhuvien keskinäinen vertaisuus on ollut olennainen asia työelämäohjaajien voimaantumiskokemuskokemuksessa. Vertaisryhmiä mietittäessä ei ole kuitenkaan pidetty olennaisena sitä, että ohjaajista toinen puhuisi suomea ja toinen muuta kieltä. Pakolaisapu on kuitenkin omissa vertaisohjaajakoulutuksissa esittänyt tällaisen ohjaajapariyhdistelmän sopivimmaksi vertaisryhmien ohjaustavaksi. Tähän liittyy myös eritaustaisten ohjaajien erilaajuiset verkostot, joista voisi olla hyötyä osallistujille. Pro gradu -tutkielmassa esitettiin kysymys siitä, pyritäänkö maahanmuuttajille suunnattujen työllistymistä tukevien vertaisryhmien avulla edistämään yhteiskunnan eri väestöryhmien segregaatiota vai integraatiota. Integraatiota tukee työelämäohjaajille tarjottu koulutusmuoto, joka voisi olla siirrettävissä osaksi vertaisryhmiä esimerkiksi niin, että toinen vertaisryhmän ohjaajista olisi suomea äidinkielenään puhuva. Näin vertaisryhmien periaatteeksi voisi muodostua yhdenvertaisuus ja vastavuoroisuus kielitaustasta ja syntymämaasta riippumatta. 
 
Vapaaehtoiset työelämäohjaajat tekevät vertaisryhmien ohjaajina arvostettua työtä, josta heidän on jatkossa sovittu myös saavan korvausta. Tämä on oikea suunta. Samalla heidän tekemänsä työ tulee virallisesti tunnustetuksi ja siten sen arvo myös työmarkkinoilla kasvaa, mikäli työelämäohjaajat toivovat koulutuksen ja ohjauskokemuksen edesauttavan omaa ammatinvaihtoa tai työllistymistä. 
 
Työnantajayhteistyö lähti keväällä 2019 hyvin käyntiin, kun HELAO:n työntekijät saivat sovittua koulutustyöpajoja kahden työnantajan perehdytyksestä vastaaville työntekijöille. Koulutuksille vaikuttaa selkeästi olevan tarvetta ja niistä näyttäisi lyhyen havainnoinnin perusteella myös olevan hyötyä työnantajakumppaneille. Jatkossa koulutuksen sisältöihin ja toteutukseen kannattaa kuitenkin vielä kiinnittää huomiota, sekä pyrkiä varmistamaan tietojen siirtyminen ja siten muutosten toteutuminen myös työpaikoilla.